Ajanhallinta

Osa 5

Ajanhallinnalla on iso merkitys yhteiskunnassamme, jossa voimme 24/7 tehdä kaikkea mitä mieleen tulee. Tietokoneet, internet ja kaupat ynm. Koko ajan tulee olla aktiivinen ja shoppailla, maksaa laskuja, harrastaa ja vaikka mitä. Tämä aika oikeastaan vaatii, jopa pakottaa meitä osallistumaan tähän mielettömään menoon. Koska sitten kerkiää levähtää? Miten voin huolehtia, että saan hyödyn, mutta en joudu tämän kiireen orjaksi.

Pastoraalityössä ajanhallinta on tärkeää, koska useimmilla asioilla on tarkka aika kun pitää olla valmista. Eikä asioita voi lykätä. Mitä siis avuksi? Vanha keksintö ”kalenteri” jota täytyy oppia käyttämään. Ensin sinne kannattaa laittaa kaikki tärkeimmät viikko / kuukausi rutiinit esim. Kaikki perheeseen liittyvät asiat ne ovat sitoumuksia, joista ei voi neuvotella. Sen jälkeen tulee työ ja ystävät. On myös erittäin tärkeää huoletia riittävästä liikunnasta tai muusta fyysisestä toiminnasta työn vastapainoksi. Jos et osaa priorisoida näitä asioita, et jaksa kovin pitkään pastorintyössä.

On myös hyvä muistaa puhelimen käyttö. Uusi tämän ajan ”vihollinen”, nykyään puhelimella soitetaan vähemmän kuin tehdään jotain muuta. Jatkuvasti näytölle ilmestyy milloin uutinen, viesti tai s-posti. On watsappia, facea ja ties mitä. Ei riitä, että puhelin on äänettömällä, vaan jos haluat olla rauhassa, niin se täytyy laittaa kiinni! Sitä suosittelenkin, jos todella haluat olla vapaalla ja nauttia hetkestä mitä elät. Älä anna kenenkään varastaa parasta aikaasi, siksihän sitä työtä tehdään, että olisi joskus aikaa nauttia elämästä. Sanalaskut 4:23 ”Yli kaiken varottavan varjele sydänmessi, sillä sieltä elämä lähtee.”

Mitä Seurakunta pastorin tulee tietää lähetystyöstä.

Osa 4

Voidakseen olla tukemassa ja lähettämässä niitä jotka kokevat kutsua lähetystyöhön, on todella tärkeää, että pastoreilla olisi riittävä koulutus tai riittävä kokemus lähetystyöstä.

Kokemuksenkin lisäksi on hyvä kuitenkin olla ainakin tietoinen eri lähetysjärjestöjen toiminnoista. Sekä koulutusta tarjoavista kouluista, järjestöistä.

Fida ja IK- opisto tarjoavat helluntaiseurakuntien taholta erittäin laadukasta lähetystyöhön valmistavaa koulutusta.

Seurakuntien kursseista esim. Kairos on hyvä paketti lähetyksestä kiinnostuneille.

Kun joku kokee, että Jumala kutsuu lähtemään lähetystyöhön. Pastorin on tutustuttava lähtijään riittävästi, voidakseen tukea ja tunnistaa sen aitous voidakseen täysin ns. omistaa lähtijän näky. Pitää varmistaa että on riittävä koulutus ja että se tarvittaessa saadaan riittäväksi, ollakseen valmis lähtemään.

On erittäin tärkeä ymmärtää suuri vastuu lähettäjänä.

Kun sitten lähetti, on kentällä. Pastorin olisi varmistettava, että yhteydenpito lähettiin on riittävää. S- postit, vierailut lähetyspiirit ynms.
Huolehtia erilaiset hallinnolliset ja taloudelliset asiat niin pitkälle kuin mahdollista jotta lähetti voisi keskittyä varsinaisiin työtehtäviinsä kentällä.

Seurakunnan olisi tärkeä, silloin kun ollaan lähettämässä lähettejä, miettiä ja tehdä suunnitelma myös kotiuttamisesta ja muistaa että mitä pitempään kentällä ollaan, sitä vaikeampi on sopeutua takaisin kotimaahan.

Kaikista näistä ja monista muista, haastavista asioista huolimatta on soutavaa että kaikilla pastoreilla on selkeä näky lähetystyön tärkeydestä.

Jeesus sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:18-20).

Elämän arvojärjestys

 

Osa 3

Mitkä asiat elämässäni ovat oikeastaan tärkeitä? Monet ihmiset ja asiat ovat varmasti tärkeitä. On kuitenkin joitakin jotka ovat niin tärkeitä, että niitä ilman elämästä katoaa mielekkyys jopa tarkoitus.

Minulle tällä hetkellä tärkeitä asioita ovat: Jumala suhde, perhe, opiskelu, seurakunta, ystävät ja kuntoilu.

Kun näitä asioita alkaa laittaa järjestykseen ja pohtimaan mikä olisi sitten oikea järjestys, minun ja lähimmäisteni kannalta.
Kumpi on tärkeämpää, jos pitää valita minun vai lähimmäisten hyvinvointi tai miten löydä n ns. kultaisen keskitien. Onko semmoista olemassa?

Raamattu antaa selvän ohjeen
”37. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'” (Matt. 22:37-39).

Ensin tulee rakastaa Jumalaa ihan täysillä, ja sitten lähimmäistä niin kuin itseä.
Siis kumpi ensin lähimmäinen vai itse?
Itse ajattelen, että minun on täytynyt ottaa Jumalan rakkaus vastaan ja niin kuin Jumalakin minua rakastaa, niin minä myös rakastan itseäni. Siksi voin rakastaa lähimmäisiäni niin kuin Jumala on minua rakastanut. Toisin sanoen voin rakastaa niin paljon toisia, kun olen itse saanut rakkautta osakseni. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta (Room. 5:5).

Jos en rakastaisi vaimoani ja lapsiani ei rakkauteni Jumalaan olisi varmaan todellista. Arvo asteikolla siis Jumala on ensimmäinen, sitten tulee vaimo ja lapset. Seuraavaksi mun kohdalla tulee seurakunta, sehän on erittäin tärkeä, melkein ehdoton että Jumala suhde pysyy raittiina. Sen jälkeen tulee työ/opiskelu. viimeiseksi jää kuntoilu ja ystävät, ja niiden suhde voi vaihdella eri elämän tilanteiden mukaan.

Tämmöinen selkeä järjestys elämän tärkeissä asioissa on merkittävä, elämän tasapainon säilyttämiseksi. Nuorempana kun elämä vasta rakentuu ja etsii uomiaan ja vasta mietitään ammattia, puolisoa, lapsia tai mitä haluaa elämältä. Elämä voi vaikuttaa hyvinkin tasapainoiselta ja järjestelmälliseltä, arvot ovat kohdallaan. Elämä on yksin kertaista. Sitten tulee se kauan etsitty ja odotettu puoliso. Siitä se sitten alkaa alusta…..

Pastoraalityön Raamatulliset perusteet

Osa 2

Raamatulliset perusteet. Uskon että Jumala kutsuu kaikkia omiaan   palvelemaan, joidenkin kohdalle kutsu on syvempi ja liittyy seurakunnan paimentamiseen.  Jokainen Jumalan lapsi on kutsuttu opetuslapseuteen, seurakuntaan, ja palvelemaan/rakastamaan Jumalaa sekä lähimmäisiäään. Pastoreille voidaan tähän lisätä ainakin muiden varustaminen palvelustyöhön. (Ef 4:7-16). Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. 8. Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”. 9. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin? 10. Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki. 11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, 12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, 13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään 14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; 15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, 16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Pastorin kutsussa voi todeta ainakin kolme erilaista ulottuvuutta, nämä on hyvä tunnistaa koska niiden avulla voi helposti koetella oman kutsun aitoutta.

Kun Jumala kutsuu tulee aloite Häneltä, se voi tulla monilla eri tavoilla. Sisäinen omakohtainen kokemus, sisäinen vakaumus ja omat lahjat. Muiden veljien tai sisarin kautta tuleva rohkaisu, heidän kokemus sinun lahjoista. Seurakunnan tunustus että kutsusi on Raamatun Sanan mukainen ja tuki lähteä eteenpäin. Nämä eivät kuitenkaan ole jotenkin kiveen hakattuja asioita joiden pitää aina toteutua.

Pastorin pääominaisuudet, jotka tulevat vaikuttamaan näkyvästi palvelutehtävässä menestymiseen. Näitä ovat ainakin: Jumalan kutsu ja Hänen antamansa lahjat (armoitus), Kokemus, ihmissuhdetaidot ja koulutus.

Moni pitää helposti koulutusta vähäarvoisena, itse näen sen tärkeänä monestakin syystä. Teologian opiskelun lisäksi ja sen aikana, jos siis omistaa Jumalan kutsun, hengen hedelmä kasvaa ja  varmasti myös ihmissuhdetaidot joutuvat koetukselle. Kokemusta voi kuitenkin saada vain olemalla kuuliainen Jumalalle. Myös koulutuksen pituus ja suorittaminen kertoo pitkäjänteisyydestä sekä omistautumisesta tulevaan tehtävään. Kuitenkaan ilman Jumalan kutsua ei varmasti ole kovin pitkä työsuhde, ainakaan seurakunta pastorina.

On tärkeä tukia Raamatullisia perusteita ja pohjaa, jotta voi rakentaa elämänsä ja palvelutyönsä kestävälle pohjalle, joka kestää koetuksen aikana. Tämä on tietenkin Jeesus Kristus joka on ainoa kestävä perusta.

 

Johdanto pastoraalityöhön

Johdanto pastoraalityöhön

Osa 1

Ensimmäiseltä kurssi päivältä jäi ensimmäisenä mieleen pastorina onnistumisen edellytykset. Niistä ensimmäisenä, tärkeintä on Rakkaus jonka Jumala vaikuttaa meissä (Room 5:5 ” sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu”). Jolla me olemme kykeneviä rakastamaan kaikkia ihmisiä henkilöön katsomatta. Jos meiltä puuttuu rakkaus, ei muutkaan taidot tai lahjat mitään hyödytä (1 Kor 13:1->). Ja on pahimmassa tapauksessa erittäin haitallista jopa vaarallista toimia pastoraalisissa tehtävissä ilman rakkautta.

Jumalisessa rakkaudessa välittyy todellinen vastuullisuus lähimmäistä kohtaan sekä kaikkeen muuhunkin toimintaan ja tekemiseen.

Myös Paavali muistuttaa Timoteusta siitä että (1 Tim 1:5, 19,4:12) käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä  , hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Sekä miten voi käydä jos näistä ei pidetä kiinni. Siksi onkin tärkeää olla muille esikuvana puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja  puhtaudessa.

Kokonaisuudessaan Paavalin kirjeet Timoteukselle ja Tiitukselle opettavat meitä oikeanlaiseen paimenuuteen siksi niitä kutsutaankin ”Paimenkirjeiksi”. Tästä varmaan juontaa myös ajatus Timotes-oppilaasta, jota pohdimme ehkä parhaana tapana päästä alkuun pastorin tehtävässä, nuorena ja kokemattomana. Kuitenkin aika harvoin se voi toteuta. Syy miksi vain harvoin voisi johtua seurakuntien pienestä koosta. 

Seuraavana tulee sitten kutsumustietooisuus  ( 2 Piet 1: 10 ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea”). Paavali kirjoittaa Timoteukselle (2 Tim 1:12 ”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu”). Kun omistaa selkeän kutsun Jumalalta paimenuuteen on varmasti helpompi ottaa vastaan seurakunnalta tuleva kutsu tulla palvelemaan. Toisaalta se myös tuo varmuutta jos ei ole itse hakenut tehtävään jota tarjotaan.

Kuitenkin mielestäni henkilökohtainen suhde Jeesukseen määrittelee kaikessa Jumalan palvelijan rohkeuden ja kuuliaisuuden sekä voiman sitoutua tehtävään, näin uskon sen olevan paimen kutsussa.

Sitten tuli kolmanneksi into/ taito. Taitaa olla niin kuin on sanontakin: intoa oli paljon mutta taito puuttui. Mutta raittiissa ja hyvässä opetuksessa, into säilyy ja taitoa tulee lisää. Niin ajan myötä alkaa näkyä hyvää hedelmää.

Oli myös rohkaisevaa kuulla Jessikan tarina, miten hän oli tullut IK-opistolle ja kulkenut omassa prosessissa Jumalan kanssa. Erityisesti puhutteli Jessikan avoimuus siitä miten koville jopa uupumukseen asti hän opiskelussaan oli joutunut, eikä luovuttanut vaan valmistui. Minulle  se kertoi aidosta Jumalan kutsusta Jessikan kohdalla.

Pohdittiin myös miksi tulimme Raamattukouluun, mitkä asiat eivät olleet minun vallassani ja mitkä olivat omia valintoja että päädyin tänne. Oli myös tärkeä huomata, kun mietimme käsityksiä pastorin työstä, miten suppea käsitys meillä on helposti pastorin työstä. Vaikka itsekin vähän olen sitä tehnyt tämän keskustelun aikana jo huomasin monia asioita mitä ei useinkaan mielletä pastorin tehtäviksi. Opimme että pastorin työ on erittäin moinipuolista, vaativaa. Se on ainutlaatuista.

Tervehdys sinulle, Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Tervetuloa sivustolle MunBlogi.com. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Voit joko muokata tätä artikkelia tai poistaa sen ja aloittaa bloggaamisen.

Jos et ole tämän blogin rekisteröinyt henkilön, rekisteröi oma ilmainen blogi.