Johdanto pastoraalityöhön

Johdanto pastoraalityöhön

Osa 1

Ensimmäiseltä kurssi päivältä jäi ensimmäisenä mieleen pastorina onnistumisen edellytykset. Niistä ensimmäisenä, tärkeintä on Rakkaus jonka Jumala vaikuttaa meissä (Room 5:5 ” sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu”). Jolla me olemme kykeneviä rakastamaan kaikkia ihmisiä henkilöön katsomatta. Jos meiltä puuttuu rakkaus, ei muutkaan taidot tai lahjat mitään hyödytä (1 Kor 13:1->). Ja on pahimmassa tapauksessa erittäin haitallista jopa vaarallista toimia pastoraalisissa tehtävissä ilman rakkautta.

Jumalisessa rakkaudessa välittyy todellinen vastuullisuus lähimmäistä kohtaan sekä kaikkeen muuhunkin toimintaan ja tekemiseen.

Myös Paavali muistuttaa Timoteusta siitä että (1 Tim 1:5, 19,4:12) käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä  , hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Sekä miten voi käydä jos näistä ei pidetä kiinni. Siksi onkin tärkeää olla muille esikuvana puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja  puhtaudessa.

Kokonaisuudessaan Paavalin kirjeet Timoteukselle ja Tiitukselle opettavat meitä oikeanlaiseen paimenuuteen siksi niitä kutsutaankin ”Paimenkirjeiksi”. Tästä varmaan juontaa myös ajatus Timotes-oppilaasta, jota pohdimme ehkä parhaana tapana päästä alkuun pastorin tehtävässä, nuorena ja kokemattomana. Kuitenkin aika harvoin se voi toteuta. Syy miksi vain harvoin voisi johtua seurakuntien pienestä koosta. 

Seuraavana tulee sitten kutsumustietooisuus  ( 2 Piet 1: 10 ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea”). Paavali kirjoittaa Timoteukselle (2 Tim 1:12 ”Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu”). Kun omistaa selkeän kutsun Jumalalta paimenuuteen on varmasti helpompi ottaa vastaan seurakunnalta tuleva kutsu tulla palvelemaan. Toisaalta se myös tuo varmuutta jos ei ole itse hakenut tehtävään jota tarjotaan.

Kuitenkin mielestäni henkilökohtainen suhde Jeesukseen määrittelee kaikessa Jumalan palvelijan rohkeuden ja kuuliaisuuden sekä voiman sitoutua tehtävään, näin uskon sen olevan paimen kutsussa.

Sitten tuli kolmanneksi into/ taito. Taitaa olla niin kuin on sanontakin: intoa oli paljon mutta taito puuttui. Mutta raittiissa ja hyvässä opetuksessa, into säilyy ja taitoa tulee lisää. Niin ajan myötä alkaa näkyä hyvää hedelmää.

Oli myös rohkaisevaa kuulla Jessikan tarina, miten hän oli tullut IK-opistolle ja kulkenut omassa prosessissa Jumalan kanssa. Erityisesti puhutteli Jessikan avoimuus siitä miten koville jopa uupumukseen asti hän opiskelussaan oli joutunut, eikä luovuttanut vaan valmistui. Minulle  se kertoi aidosta Jumalan kutsusta Jessikan kohdalla.

Pohdittiin myös miksi tulimme Raamattukouluun, mitkä asiat eivät olleet minun vallassani ja mitkä olivat omia valintoja että päädyin tänne. Oli myös tärkeä huomata, kun mietimme käsityksiä pastorin työstä, miten suppea käsitys meillä on helposti pastorin työstä. Vaikka itsekin vähän olen sitä tehnyt tämän keskustelun aikana jo huomasin monia asioita mitä ei useinkaan mielletä pastorin tehtäviksi. Opimme että pastorin työ on erittäin moinipuolista, vaativaa. Se on ainutlaatuista.

Tervehdys sinulle, Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Tervetuloa sivustolle MunBlogi.com. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Voit joko muokata tätä artikkelia tai poistaa sen ja aloittaa bloggaamisen.

Jos et ole tämän blogin rekisteröinyt henkilön, rekisteröi oma ilmainen blogi.